Vihdoinkin voi ottaa iisisti

Viime kuukaus meni älyttömässä kiireessä töitä ja kouluhommia tehden. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin ei ollut ainakaan vapaa-ajan ongelmia. 

Viime keskiviikon jälkeen on vihdoin ollu aikaa tehä muutakin. Oli niin kiva viikonloppu kun jaksoi tehä jotain eikä vaan maata sängyssä ja ladata akkuja. Sunnuntaina jopa innostuin leipomaan porkkana-sämpylöitä ja vadelmavalkosuklaakakun! Tehtiin viel sämpylöistä kunnon hampparitkin Pyryn kanssa ja oli niin hyvää, että pakko tehdä niitä tänään uudestaan. ;)

Hassua miten pelkkä porkkanasämpylöiden leipominen saa niin hyvälle mielelle! Ja ne porkkanasämpylätkin tais maistuu aika hyvälle, kun ainoastaan kaks sämpylää jäi enää seuraavalle päivälle. 

Huomenna tapahtuu taas uutta ja jännittävää työrintamalla. Mä niin innostun kun pääsee tekemään jotain sellasta mitä ei koskaan ennemmin oo tehnyt. Huomisen jälkeen oon taas yhtä kokemusta rikkaampi kun pääsen pitämää kurssin bloggaamisesta! :)

Voin piiloutua piilopaikkaani


Nyt on neljä viikkoa takana omillaan asumista ja oon niin rakastunut tähän asuntoon. 22,5 neliön asunto saattaa kuulostaa monen mielestä rotan loukulta, mutta tää on aivan ihana! Heti muuton jälkeen tää tuntui ihan omalta kodilta ja nyt mua ei meinaa saada täältä pois millään. Vihdoinkin on oikeesti oma rauhallinen paikka, jossa on hyvä olla.

Kerrankin on saanu sisustaa ihan täysin oman mielen mukaan eikä oo tarvinnu piitata kenenkään muun mielipiteestä. Tein ihan mahtavia löytöjä kirppareilta ja porukoiden autotallista ja tietty ikeasta, joita varmaan tuun esittelee myöhemmin postauksen merkeissä. Nyt on kämpässä kaikki paikoillaan ja näyttää niin kivalta! Enään puuttuu vaan tuparit! ;)

Swägä on nii mehuu


Tommonen nuori mies pyysi, että mentäis tekee pieni kuvausreissu ja maailman parhaana siskona lähdin sitten kuvaamaan. Jos haluut nähä lisää kuvia tosta jäbästä, niin @aaroonnelainen seurantaan instagramissa!

Hymy ei hyydy millään!


Välikuolema koettu, nimittäin ensin iski nielurisatulehdus ja heti perään angiina. Reilun kolmen viikon sairastelut ja neljä antibioottikuuria alkaa olla vihdoin takana, onneksi. Täytyy kyllä sanoa, että nyt oli rankin tauti ikinä ja meinasin jo tilailla hauta-arkkua, mutta elävien kirjoissa ollaan taas.


Mutta nyt kyllä jaksaa hymyilyttää, nimittäin viikon päästä tähän aikaan asun jo omassa asunnossa! Viime viikko menny pakkailujen parissa ja moneen kertaan oon miettiny, että kuin saakelisti voi olla ihmisellä tavaraa, huhhuh. Jotta muutettavaa ois entistäkin enemmän, käytiin jo ikeastakin hakemassa monta kassillista tavaraa. Että kaikki innokkaat muuttajat saa tulla auttamaan! :D

Puol vuotta etsin asuntoa ja vihdoin löyty aivan täydellinen. En malta oottaa, että pääsen sisustamaan ja laittamaan omaa kotia kuntoon. Enkä malta oottaa niitä rauhallisia aamuja omassa kodissa Pyryn kanssa. 

Ps. Vaikka mekkokelit onkin ohi, oli pakko esitellä mun lempimekko.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan


Meinasin jättää amiksen kesken monta kertaa, koska tuntui etten vain osaa ja kehity. Onneksi kumminkin jaksoin jatkaa ja nyt voin sanoa, että osaan paljon asioita ja oon hyvä siinä mitä teen. Suurin kiitos kuuluu työkaverille, joka antoi mulle mahdollisuuden näyttää mun osaamisen, koska silloin tajusin pystyväni oikeisiin töihin. Vaikka työt sujuukin melkeinpä loistavasti niin todistuksessa myös 2,72 keskiarvo pistää mut hymyilemään! Arviointi oli 0-3.

Valmistujaisten kunniaksi pidettiin kunnon juhlat sukulaisille ja tuttaville. Pöytä notku hyvästä ruuasta ja kakuista, namnam. Oli kyllä hyvät juhlat! Siitä kuuluu iso kiitos vanhemmille. Juhlista on jo kuitenkin kolme kuukautta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tilattua kiitoskortit. Operaation huipennus eli postitus oottaa vielä vuoroaan. No ainakin on jo kortit olemassa… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?